Harri Virtanen: Narsismi horjuttaa demokratiaa – mitä tekevät psykoanalyytikot?

Poli­it­tis­es­ti akti­iviset henkilöt osoit­ta­vat enem­män nar­sis­tisia piirteitä kuin väestö keskimäärin. Nar­sis­tisia piirteitä esi­in­tyy yhtä lail­la vasem­mal­la ja oikeal­la, lib­er­aaleis­sa ja kon­ser­vati­iveis­sa. Poli­it­tiset jär­jestelmät ympäri maail­maa eivät pysty vas­taa­maan ilmas­ton­muu­tok­sen ja sosi­aalisen oikeu­den­mukaisu­u­den haasteisi­in. Ter­api­ak­ent­tä nojaa yli sata vuot­ta van­hoi­hin yksilöp­sykol­o­gisi­in keinoi­hin, vaik­ka ongel­mat ovat kollek­ti­ivisia ja rak­en­teel­lisia.

Yhdys­val­lois­sa ja Tan­skas­sa toteutet­tu tutkimus (Hate­mi & Fazekas 2018) osoit­taa, että poli­it­tis­es­ti akti­ivisem­mat ihmiset saa­vat korkeampia pis­teitä nar­sis­mis­sa. Poli­it­tista akti­ivi­su­ut­ta arvioiti­in äänestyskäyt­täy­tymisel­lä, yhtey­de­not­toina poli­itikkoi­hin ja medi­aan, vetoomusten allekir­joit­tamisel­la ja rahan lahjoit­tamisel­la sekä osal­lis­tu­misak­ti­ivi­su­udel­la mie­lenosoituk­si­in ja jär­jestö­toim­intaan.

Poli­ti­ikas­sa vaikut­ta­vat yhä enem­män ne ihmiset, jot­ka halu­a­vat enem­män ja anta­vat vähem­män, sanoo pro­fes­sori Peter Hate­mi. Äänestyskäyt­täy­tymisessä nähdään, että nar­sis­mi ruokkii nar­sis­mia. Demokraat­ti­nen päätök­sen­teko hal­vaan­tuu, kun tarpeek­si moni päät­täjä ajaa vain omaa etu­aan ja puo­lus­taa omaa ase­maansa. Tunne omas­ta auk­tori­teetista ja yliv­er­taisu­ud­es­ta liit­tyy myös poli­it­tiseen akti­ivi­su­u­teen, sen sijaan ter­ve itse­tun­to näyt­tää vähen­tävän sitä.

Ilmiö on yhteisölli­nen. Yksilöp­sykol­o­gisi­in paran­nuskeinoi­hin meil­lä ei ole aikaa. Ter­apeut­tien pitää toimia yhteisöis­sä, astua ulos ter­api­ahuoneista ja lia­ta kädet! Olen itse ollut kak­si ker­taa eduskun­tavaaliehdokkaana. Toimin päät­täjänä paikallis­es­ti ja alueel­lis­es­ti hyv­in­voin­tialueel­la. En ole var­ma, onko se oikea tapa. Pirun rasit­tavaa se ainakin on.

Olemme noidanke­hässä, jos­sa yhteiskun­nalli­nen ilmapi­iri ruokkii nar­sis­tisia ja rajati­laisia piirteitä: vihol­lisku­via, kos­toa, kateut­ta, unelmia kun­ni­as­ta ja suu­ru­ud­es­ta, ahneut­ta ja total­i­taris­mia. Toimi­va demokra­tia tarvit­see luot­ta­mus­ta insti­tuu­tioi­hin, osal­lis­tu­mista päätök­sen­tekoon ja kykyä dialogi­in. Mut­ta samal­la poli­ti­ikas­ta on tul­lut ammat­ti, jos­sa asioi­hin vaikut­tamiseen tarvi­taan henkilöko­htainen man­daat­ti, joka han­ki­taan omil­la naa­makuvil­la sosi­aalises­sa medi­as­sa ja lyhtypylväis­sä, verkos­toi­tu­mal­la ja luot­ta­muste­htäviä haal­i­mal­la – nar­sis­min nar­rati­ivi­in liit­tymäl­lä.

Mitä nar­sis­tisem­pi joku on, sitä toden­näköisem­min hän osal­lis­tuu poli­ti­ikkaan. Totu­u­den jälkeinen aika, itseko­ros­tus ja salali­it­to­teo­ri­at vetoa­vat nar­sis­tisi­in henkilöi­hin. Salali­it­to­teo­ri­at tar­joa­vat eri­ty­isyy­den koke­muk­sia. Tämäkin vaikeut­taa asial­lista keskustelua. Kollek­ti­ivi­nen nar­sis­mi tarkoit­taa ryh­män tai kansakun­nan koke­mus­ta omas­ta yliv­er­taisu­ud­estaan. Nar­sis­tis­ten piirtei­den yleistymi­nen ennus­taa enem­män kon­flik­te­ja ja lev­ot­to­muuk­sia, vähem­män yhteistyötä, kom­pro­mis­se­ja ja kykyä anteek­siantoon. Ja kun tähän lisätään Venäjän ja Kiinan pyrkimyk­set hajot­taa län­si­maista demokra­ti­aa ja sosi­aalisen medi­an tar­joa­mat keinot, liik­keel­lä on yksilöä suurem­mat voimat.

Mie­len­ter­vey­den hoi­dos­sa on liikut­ta­va yksilökeskeis­es­tä, bio­medikaalis­es­ta mallista kohti sosi­aalisen oikeu­den­mukaisu­u­den mallia (Püras 2019). Mie­len­ter­veys ja sen häir­iöt ovat sosi­aal­isia, yhteisöl­lisiä, taloudel­lisia ja poli­it­tisia ilmiöitä. Hoidon olisi olta­va pääosin julk­ista ja saavutet­tavaa. Onko yksi­ty­is­vas­taan­ot­tosi saavutet­ta­va ‒ enkä nyt puhu pelkästään pyörä­tuoli­ram­peista oven edessä. Onko se saavutet­ta­va yksin­huolta­ja­van­hem­mille, asun­not­tomille, työt­tömille, syr­jäy­tyneille? Toim­itko sosi­aalis­es­ti ja ekol­o­gis­es­ti kestävästi? Onko ter­apia vain hyv­in­voivien ihmis­ten etuoikeus, mihin vähem­mistöil­lä ja pien­i­t­u­loisil­la ei ole asi­aa? Yhdys­val­lois­sa 85 pros­ent­tia psykolo­geista on valkoisia. Sek­suaalivähem­mistö­jen edus­ta­jat lois­ta­vat pois­saolol­laan. Kuin­ka elit­is­tistä, ja itse asi­as­sa yksilökeskeistä kult­tuuria psykoter­api­at tuke­vat? Ovatko ne osa nar­sis­min nar­rati­ivia?

Voimme ter­apeut­tisel­la ymmär­ryk­sel­lä luo­da yhteyk­siä katken­nei­den tilalle. Voimme edis­tää vuorovaiku­tus­ta ja dialo­gia eri yhteisöis­sä. Voimme koh­da­ta vas­tako­htaisuuk­sia, vähen­tää pro­jek­tioi­ta, ymmärtää parem­min ryh­mäilmiöitä kaikil­la yhteiskun­nan tasoil­la. Voimme, jos lähdemme liik­keelle.

Kir­jal­lisu­us

Hate­mi, Peter & Fazekas, Zoltán (2018).  Nar­cis­sism and polit­i­cal ori­en­ta­tions. Amer­i­can Jour­nal of Polit­i­cal Sci­ence, 62(4), 873‒888.

Püras, Daninius (2019). Right of every­one to the enjoy­ment of the high­est attain­able stan­dard of phys­i­cal and men­tal health. Yhdis­tynei­den kansakun­tien ihmisoikeusneu­vos­ton 41. istun­to (24. kesäku­u­ta – 12. heinäku­u­ta 2019). A/HRC/41/34. Esi­tys­lis­tan koh­ta 3. Luet­tavis­sa osoit­teessa https://daccess-ods.un.org/tmp/3470734.65585709.html